Olympialaiset..

On hienoa nähdä kuinka hiihdossa tullut mitaleita Suomelle olympialaisissa, naiset ovat pärjänneet hyvin jo pitkän aikaa ja naisten tulevaisuuskin näyttää hyvältä kyllä. Hienoa on eritoten nähdä suomen miesten ottavan mitalin suurissa kisoissa etenkin kun miesten hiihto on ollut aika vaitonaista ja vailla huippuhiihtäjää "karpaasien" jälkeen. Karpaaseilla tarkoitan tietenkin isometsää ja myllylää ennen kaikkea, silloin suomen miesten hiihto oli hyvässä kurssissa ja mitaleita ja muuta menestystä tuli.

Välillä harmittaa kun tuntuu välillä että kuka muistaa enää Mika myllylän saavutuksia?, no uran paha notkahdus tapahtui 2001 kun kaikki jäivät kiinni dopingista ja jotenkin tilanne oli vähintäänkin hämärä. En nyt lähde pohtimaan myllylän elämää tuon tapahtuman jälkeen se on jokaisen tiedossa mutta sen haluan mainita että kuinka huipulta voi joutua niin alas, 15 arvokisa mitalia joissa mukana olympia ja mm kultaa. Onko myllylä käyttänyt aiemmin dopingia saadessaan nuo saavutukset vai oliko silloin jo kuvioissa doping, sitä ei voi tietää mutta harmillista yleensäkin on kuinka paljon hiihdossakin sitä käytetään ja varmasti edelleen monet kärkinimet käyttävät mutta eivät jää kiinni.

Myllylältä ei aiemmin ole saatu positiivista näytettä joten kyllä hän on nuo mitalit ansainnut mitkä on saanut, sen sijaan että muistaisimme kuinka hänelle kävi ja mitä hän teki viimeiset vuodet niin ennemmin kunnioittakaamme suurta suomalais hiihtäjää Mika myllylää. Harmittava oli hänen kohtalonsa mutta minun silmissäni hän on aina suomalaisista hiihtäjistä numero 1.

Nyt kuitenkin ehkä uusi toivo nousemassa Iivo niskasesta joka on hiihtänyt aivan loistavasti samoin kuin siskonsa Kerttu :) 

Mikä naisessa vetoaa mieheen..

Mietitäänpäs hetki nais ihanteita joita miehillä on, tietysti en voi kaikkien puolesta puhua mutta aika ison osan kuitenkin. Kasvaessa me miehet halutaan silikonia ja uhkeita muotoja, suurinpiirtein naisen pitäisi näyttää pornotähdeltä kun olemme teinejä. Ajan myötä kuitenkin tottakai käsitykset muuttuvat ja tulevat niin sanotusti realistisemmiksi eikä enää ajatella että naisten pitää olla kumia ja nukkuessaankin meikit naamalla, eikä se johdu siitä että alettaisiin tinkiä vaatimuksista mitä naiselta halutaan vaan aletaan enemmänkin tajuamaan todellisen kauneuden päälle ja arvostamaan luonnollisuutta. Varmasti sama pätee myös naisiin että nuorempana kelpaa vain beckham jne mutta kun kasvaa niin alkaa arvostamaan muitakin asioita kuin pelkkää kroppaa, toki edelleenkin jos vaikka nyt naisella on upea kroppa niin onhan se plussaa että pitää itsestään huolta mutta tuskin se on ratkaisevin asia tai sitten kyse on katsojan pinnallisuudesta omasta mielestäni ja etsitään edelleen sitä täysin täydellistä unelmavartaloa. 

Onko sitten kukaan meistä täydellinen? Ja vastaus on että ei vaikka toki jotkut pääsevätkin ainakin lähelle sitä, hirveän paljon ihmiset tuntevat ulkonäkö paineita milloin mistäkin niin miehet kuin naisetkin. Vaikka monesti huomannut että se on turhaa koska eivät kaikki etsi samoja asioita kumppaneista, miehet murehtivat varustuksensa koosta joka sinänsä on aivan turhaa koska se on ja pysyy ja sen kanssa tultava toimeen. Naistenkin on turha murehtia mielestäni ulkoisista asioista kuten rinnoista ja perästä ja sitten menevät hankkimaan liian isot silikonit, pääasia on mielestäni luonnollisuus ja hyvä itsetunto. Onko sitten syytä olla huono itsetunto jos kaverilla on isompi jorma tai isommat rinnat?? Ei kyllä mielestäni. valitsisinko itse noiden seikkojen perusteella naista itselleni jos olisin sinkku, vastaus on en koska yhtälailla voi nainen olla kaunis pienillä rinnoilla kuin isoilla tai sama myös pepun suhteen. Entä sitten se ainainen paino kysymys josta monet potevat huonoa itsetuntoa?? Yhtälailla voi tukevampi nainen olla kaunis ja se korostuu kunhan hän on itsevarma eikä itse tuomitse itseään.

Ihmisen itsevarmuudella on suuri vaikutus mielestäni esimerkiksi kumppanin löytymisellä, kauniskaan nainen tai komea mies ei vaikuta niin hyvältä jos itsevarmuutta ei löydy..

Älkää suotta muuttako itseänne ihmiset leikkauksilla ja täytteillä vaan olkaa omia itsejänne ja ylpeitä siitä mitä teillä on, monesti näkee että aletaan muokkaamaan itseä ja sille ei loppua tule vaan jatkuu ja jatkuu, lopputulos on monesti hurjan näköistä. 

Luonnollinen kauneus on parempaa ja mahtavaa :) ja taatusti jokaista ihailee joku jossain :)

Jääkiekko..

Kyllä nyt ottaa päähän taas Ruotsille häviäminen, miten voi aina tulla sama maa ylitse. Mitalin haluaisin kyllä selänteelle ja muille konkareille olympilaisista, kovaa on jääkiekon seuraaminen kun elää tunteella mukana ja ilot ja pettymyksen tunteet iskee aina rajusti. 

Mitenhän sitten kun nuo konkarit poistuvat näyttämöiltä niin ketä nousee tilalle??.....

Jännä päivä..

Tänään siis jännittävä päivä edessä ihan vain olympialaisia ajatellen, leijonat mukana mitalipeleissä ja tänään voitolla finaaliin jonka kyllä todella selänne ansainnut saavuttaa vielä jotain suurta.

Muuten kyllä ottaa päähän kun yläkroppa on lukossa ja hengitys työlästä vaikka sitä eilen auottiin niin fasetti sitkeästi päällä.

Kyllä tuo äidin rooli on mukava kun sivusta seurailee, lapset odottavat äitiä ja haluavat äidin joka paikkaan ja äiti on numero uno, valitettavasti siinä samalla vain äiti on myös se numero uno jolle kiukutellaan ja osoitetaan mieltä. No kelle sitä kiukuttelisi ellei omalle äidilleen.....

Miksi mies jämähtää helposti sohvalle...

Tuli tuossa vain mieleen että mikähän ihme siinä on kun sitä helposti antaa naisen tehdä kaikki kotityöt useammin, aluksi sitä me miehetkin touhutaan enemmän kun pitää vaikutusta tehdä mutta kun aikaa ja vuosia kuluu niin enemmän sohva ja muut asiat vetävät puoleensa. Kuinka vaikeaa oikeasti olisi pestä pyykkiä ja siivota jotta sen oman rakkaan ei tarvitse vaan hän saisi hengähtää, ehkä olisi joskus siirryttävä sanoista tekoihin eikä aina vain lupailla. 

Ihme homma että vaimo vain jaksaa katsella vaikka toki sillointällöin kyllä auttelen mutta en miksikään Antero ahkeraksi voi itseäni kutsua, jopa tuo vaimoseni saattaa käydä tätä lukemassa joten ehkäpä tämä on itsensä ansaan saattamista ja vaimolle lupauksia ihan mustaa valkoisella. Ehkä olisi hyvä viimein yllättää vaimo, paitsi huomenna kun tulee tärkeä lätkä matsi kun leijonat kohtaa ruotsin ;)

Ehkä sen jälkeen....... Ehkä....

Koiran hankinta....

Kesällä pitkäaikainen haave koiran hankinnasta toteutui kun sovimme vaimoni kanssa että meille tulee koira, itselläni on vuosien kokemus koirista mutta vaimolla ei kokemusta ole ja siksi arkailikin pitkään. Loppujen lopuksi päädyimme aikuiseen kodinvaihtajaan ja luoksemme saapui uros bokseri, tarkkaan tiedustelin kaverin historiasta ja kaikki kuulosti lupaavalta. No tuli päivä jolloin koira tuotiin meille ja katselin että heppu on hoikassa kunnossa mutta edellinen omistaja kertoi käyttäneensä lääkärissä eikä vikaa löytynyt ja siitä oli todistuskin mukana. Niinpä kaveri jäi meille asumaan ja heti huomasi että luonteeltaan upea koira ja muutenki komea ilmestys, heti alussa alkoi kodinvaihto stressi ja ruoka ei maistunut eikä mikään pysynyt sisällä. Koira laihtui entisestään ja oli suunnilleen luuta ja nahkaa mutta ajan kanssa siitä selvittiin kun alkoi tuntea olonsa kotoisaksi pikkuhiljaa, no sitten alkoikin karvanlähtö ja kauhea raapiminen ja se ei näyttänyt loppuvan. Loppujen lopuksi syyksi selvisi varastopunkki ja pölypunkki allergiat eli kuivaruuat olivat nyt sitten meillä kieltolistalla, siirryimme raakaruokintaan jolla olemme pitäneet eliminaatiodieettiä mutta toistaiseksi ainoa mikä käy on kana. Eräässä vaiheessa aloin syöttää extra isoa annostakin eläinlääkärin määräyksestä jotta paino saataisiin nousemaan koska mitään elimellistä vikaa ei löytynyt mikä aiheuttaisi sen ettei paino nouse ollenkaan. Teimme loishäädön sekä ulko että sisä ja mikään ei ole auttanut edes vähänkään että massaa alkaisi kertymään, nyt kävimme uudestaan lääkärissä ja syyksi paljastui sitten vihdoinkin krooninen haimatulehdus. Sairauden kanssa voi elää mutta vaatii ruokavalion suunnittelun koska ruuan pitää olla vähärasvaista esimerkiksi lammas-riisi ruokaa, nyt täytyy toivoa että saisimme vihdoin pojun painon nousemaan jo.

Tästä on vajaa vuosi kun koiran otimme ja lääkärissä olemme käyneet jo 5 kertaa vaikka koiran piti olla terve, no ehkä oli ehkä ei sille ei nyt mitään mahda enää koska uudelleen en kaveria kiertoon laita. 

Perehtykää ihmiset huolella kun otatte koiraa itsellenne ja olkaa tarkkoja mistä koiran otatte, kauheasti nykyään on tehtailijoita ja sairaiden koirien kauppaajia jotka eivät kerro todellista tilannetta. 

Tästä se alkaa.....

Jaahas nyt blogi aloitettu, ja ilmeisesti jonkunlaista luettavaa pitäisi keksiä tänne. En aio kirjoitella tänne mistään tietystä yhdestä asiasta vaan kaikkea laidasta laitaan ja vähän laidan ulkopuoleltakin. Elämä on tälläistä normaalia perheen arkea, perheeseen kuuluu neljä lasta sekä  koira ja farmari autokin löytyy eli varmasti joidenkin unelmastakin voi olla kyse. 

Omasta lapsuudestani voisin kertoa sen verran että vanhempani olivat työttömiä ja rahaa saadessaan alkoholi maistui ja yhteenottoja oli melkein joka kerta, ja voisi myös sanoa että virkavalta tuli tutuksi jo pienestä asti kun faijaa piti välillä hakea rauhoittumaan. Vieläkin muistan hyvin selvästi kuinka monesti piti herätä keskellä yötä kauheaan huutamiseen ja sitä seuranneeseen turvattomuuden tunteeseen, muistan jo hyvinkin nuorena ajatelleeni että ainakin joskus voin itse olla toisenlainen ja saada rauhan elämääni. Sitä aina ajatteli jotenkin hyvin selvästi että itse en ikinä ole samanlainen kellekään vaan olen täysin vanhempieni vastakohta, ja olisin hyvä ihminen.

Nyt vuosia on kulunut ja olen 30v perheenisä ja naimisissa maailman upeimman naisen kanssa, mutta huomaan hetkittäin miettiväni että olenko hyvä isä lapsilleni vaikka kuinka yritän. Lapsieni ei tarvitse herätä peloissaan keskellä yötä ja muutenkin heillä on turvallinen koti mutta monesti en osaa touhuilla lapsieni kanssa kuten muut isät, johtuuko se siitä että mun kanssa ei tehty mitään eikä leikitty vai mistä niin sitä en tiedä mutta parhaani yritän. En kai vain sitten osaa olla täysin isällinen kuitenkaan vaikka rakastan lapsiani ylikaiken.

Lapsia minulla siis neljä ja yksi heistä on edellisestä suhteesta ja kolme nykyisestä, vanhin poikani on nyt 7vuotias jota en nähnyt 4vuoteen. Emme tulleet toimeen exäni kanssa ja se aiheutti välirikon jota en onnistunut korjaamaan, poikani joutui siis kahden aikuisen ihmisen riidan uhriksi ja oli tottakai täysin syytön tilanteeseen. Vuosi sitten sain kirjeen että äiti hakee huoltajuutta ja aika selväähän oli että hän sen saa, näinä vuosina kun en poikaani nähnyt tyydyin odottelemaan että ehkä asia korjaantuu vielä mutta nyt se oli mennyt tähän pisteeseen että en enää olisi hänen isänsä virallisesti. Soitin asianajajalle että voiko hän lähettää viestin että haluaisin olla poikani elämässä huoltajuudesta huolimatta, asianajajan äänensävy oli hyvinkin tympeä siihen asti kunnes murruin ja hänkin taisi huomata että olen tosissani, no pari kk siitä niin näin vanhimman poikani 4vuoden pitkän odotuksen jälkeen ja tapaan häntä edelleen. 

Nyt vihdoin siis koko perheeni on kasassa ja se tuntuu aivan mahtavalta sekä iso suru on pois mielestä. Ainakin jotain teen oikein. Vaimostani on vaikea kirjoittaa kun en löydä oikeita sanoja kuvailemaan kuinka upea ja tärkeä hän minulle on, sitä on nuorena ajatellut aina minkälainen se oma unelmien nainen on ja mun on pakko myöntää että sellaisen olen löytänyt rinnalleni. Edelleen se sama tunne jäljellä kuin alussakin vaikka tyypillisenä miehenä en aina muista sitä ehkä osoittaa.

Meidän lapsemme ovat myös ihania ja aikalailla toistensa vastakohtia. Nopeasti ne kasvavat ja sitä vieläkin huomaa miettivänsä ovatko naperot tyytyväisiä isäänsä, mikäpä tuntuisi sen paremmalta kuin se että omat lapset juoksevat aamulla sanomaan moi iskä kun heräävät tarhaan ja antavat halin sekä sama nukkumaan mennessä.. Ehkä jotain teen oikein sittenkin ainakin osittain...